Uutiset

iCloud

Perehdyimmekin viime artikkelissamme erilaisiin pilvipalveluihin, joista yksi on iCloud, Applen kehittämä pilvipalvelu. Tänään haluaisimme perehtyä iCloudiin vielä pintaa syvemmälle, sillä monet käyttävät iOS – käyttöjärjestelmällä toimivia Apple-tuotteita. iCloudin avulla käyttäjien on mahdollista tallentaa erilaista sisältöä. Tähän esimerkkinä voi olla muun muassa se, että jos iPhonella ottaa kuvan, se kopioidaan automaattisesti vaikkapa iPadiin tai tietokoneelle.

iCloudin avulla on mahdollista synkronoida valokuvia, kalentereita, sähköposteja ja muita yhteistietoja. Myös ohjelmat, kirjat, musiikki, dokumentit ja erilaiset varmuuskopiot ovat synkronoitavien tiedostojen listalla.

icloud

Kuinka se toimii?

Ensin puhelimesta täytyy laittaa oma kuvavirta päälle ja tämä onnistuu helposti asetuksista. Tämä oma kuvavirsta läehttää kaikista uusimmat kuvasi, jotta niitä on mahdollista katsoa muilla laitteilla. Kuvat säilyvät kuvavirrassa 30 päivän ajan. Kuvavirta tukee JPEG -, TIFF-, PNG – sekä useimpia RAW-kuvamuotoja.

Kuvat eivät vie lainkaan tilaa omasta laitteesta, ja ne on myös helppo poistaa. Poistaminen onnistuu vain roskakorin kuvaa painamalla. Muistathan kuitenkin, että jos laitat oman kuvavirran pois päältä, kaikki kuvat poistetaan kyseisestä laitteesta. Tämä toimenpide ei kuitenkaan vaikuta muissa laitteissa oleviin kuviin.

iCloudin avulla kaikki kuvat pysyvät kaikissa eri laitteissa, eikä niitä tarvitse lähettää erikseen. iCloudia on mahdollista käyttää myös perheen kesken. Tiedostot pysyvät aina ajantasalla jokaisessa laitteessa, ja iCloudissa on mahdollista luoda uusia tiedostoja ja kansioita iCloudia tukevissa ohjelmissa.

Pilvipalvelut tietojen säilömisessä

pilvipalvelut

Pilvipalvelut eli cloud sevices ovat ”pilvessä” tarjottavia palveluita. Palveluiden pääluokat ovat Saas (Software as a Service), IaaS (Infrastructure as a Service) ja PaaS (Platform as a Service). Yleisnimityksenä yleistyy XaaS (Anything as a Service tai Something as a Service). Pilvipalvelut ovat saaneet nimensä siitä, että internet-aikakauden arkkitehtuurikuvissa internetiä kuvaa usein pilvisymboli. Koska pilvipalvelut tuotetaan datakeskuksista ja niitä käytetään internetin yli, tulevat ne kaavioissa sieltä ”pilvestä”.

Suurin osa kuluttajien pilvipalveluista ovat usein mainosrahoitteisia, mutat yritysten pilvipalvelut usein maksullisia. Pilvipalvelun hinnoittelu on usein kuukausikohtainen ja käyttäjämääriin perustuva. Pilvipalvelun hinnassa maksetaan sekä ohjelmiston käyttöoikeudesta, itse IT-palvelusta sekä käyttäjätuesta.

Muun muassa älypuhelimien suosion kasvu on viime aioina aiheuttanut sen, että kuluttajat käyttävät pilvipalveluita nykyään päivittäin, ja osin jopa tietämättään. Esimerkiksi Android -kännykät vaativat käyttäjää luomaan Google -tilin itselleen heti kun puhelin on käynnistetty. Näin käyttäjä saa pääsyn Gmail-postiin, kalenteriin ja kontaktitietojen synkronointiin ilman, että edes itse välttämättä huomaa tämän tapahtuvan. Myös perinteisille tietokoneilla on olemassa lukuisia verkkopohjaisia palveluita, jotka tarjoavat muun muassa säilytystilaa ja tietojen synkronointia.

Dropbox on yksi suosituimmista pilvipalveluista. Palvelun yksinkertaisuus ja helppokäyttöisyys on tehnyt siitä hyvän työkalun monille. Palvelu tarjoaa 2GB ilmaista tallennustilaa. 10 dollarin kuukausimaksulla käyttäjä saa 50GB tallennustilaa ja 20 dollarilla jopa 100GB tilaa. Dropbox toimii Macilla ja PC:llä, sekä yleisimmillä mobiilialustoilla.

Henkilörekisteri

Henkilörekisteri tarkoittaa käyttötarkoituksensa vuoksi yhteenkuuluvista merkinnöistä muodostuvaa henkilötietoja sisältävää tietojoukkoa, jota käsitellään osin tai kokonaan automaattosen tietojenkäsittelyn avulla tai joka on järjestetty kortistoksi, luetteloksi tai muualla näihin verrattavalla tavalla siten, että tiettyä henkilöä koskevat tiedot voidaan käyttää helposti ja kohtuuttomitta kustannuksitta.

Laissa henkilörekisterillä tarkoitetaan loogista, ei fyysistä reksiteriä. Looginen rekisteri tarkoittaa, että samaan henkilörekisteriin luetaan kuuluviksi kaikki ne tiedot, joita käytetään samassa käyttöyhteydessä riippumatta siitä, miten ja mihin ne on tallennettu. Looginen rekisterikäsite merkitsee myös sitä, että tietojenkäsittelyssä syntyviä lyhytaikaisia tiedostoja ja tallenteiden eri sukupolvia ei pidetä eri henkilärekistereinä silloin, kun ne ovat rekisterinpitäjän hallussa ja niitä käytetään myös rekisterille määriteltyihin käyttötarkoituksiin.

Miten tahansa ei henkilörekisteriä saa koota, vaan henkilörekisteriä säätelee henkilötietolaki ja henkilätietojen käsittelyä valvoo tietosuojavaltuutettu. Henkilötietolaki kieltää arkaluontoisten tietojen keräämisen. Tällaisia tietoja ovat muun muassa etninen alkuperä, poliittinen tai uskonnollinen vakausmus, terveydentila sekä seksuaalinen suuntautuminen. Tällaisia tietoja voidaan kuitenkin käsitellä, mikäli rekisteröity henkilö on antanut siihen nimenomaisen suostumuksensa taikka jos oikeudesta arkaluontoisten tietojen käsittelyyn on laissa nimenomaisesti säädetty..

Potilaskertomus ja Omakanta

Meitä kaikkia elämämme aikana koskee jossain välissä sosiaali- ja terveydenalalla tapahtuva tiedonhallinta. Tiedonhallinta on tiedon keräämistä, organisointia ja tallentamista siten, että tieto saadaan tarkoituksenmukaisesti ja hallitusti käyttöön. Tieto- ja viestintätekniikan soveltaminen käytännön mukaan liittyy olennaisesti toetohallintoon. Siten tiedonhallinta on teknisiä ratkaisuja laajempi näkökulma, koska se siältää esimerkiksi organisaatioiden toiminnan ja tiedonkulun yhdistämistä. Tietoa voidaan ajatella ”datasta viisauteen” -ketjuna, jossa tiedonhallinta mahdollistaa erilaisten tietovirtojen hyödyntämistä. Jotta tietojen hallinnointi onnistuisi, on tiedonhallinnassa pohdittava esimerkiksi tiedon omistajuutta ja tiedon käytön vastuita. Tiedon tulee olla tietysti käytettävässä muodossa, luotettavaa ja laadukasta. Tietojen saatavuus ja luovuttaminen kuuluvat olennaisesti tiedonhallintaan, samoin kysymykset tieturvasta ja tietosuojasta. Hyvin hallinnoidulla tiedolla voidaan edistää tuottavuutta, osallisuutta ja vaikuttamisen mahdollisuuksia. Terveyden ja hyvinvoinninlaitos eli THL vastaa sosiaali- ja terveydenhuollon tietohallinnon operatiivisesta ohjauksesta. THL toimiikin yhteistyössä laajan yhteistyöverkoston kanssa. Tilastoviranomaisena THL vastaa tilasto- ja rekisteritietovarantojen sekä kansallisten luokitusten ylläpidosta ja kehitystyöstä.

Laki säätelee

THL:n tilasto- ja rekisteritietojen keruuta säätelevät tilastolaki (280/2004), laki sosiaali- ja terveysalan tutkimus- ja kehittämiskeskuksen tilastotoimesta (409/2001) sekä THL:n ylläpitämiä rekistereitä koskevat erityislait ja asetukset. Tilastolaissa on esitetty tietojen keruun yleisperiaatteet. Muissa laeissa säädetään muun muassa sosiaali- ja terveydenhuollon viranomaisten, laitosten ja ammattihenkilöiden velvollisuudesta salassapitovelvollisuutta koskevien säännösten estämättä luovuttaa laeissa määriteltyjä tietoja THL:lle. Yksi suurimmista rekistereistä on potilasrekisteri tai potilaskertomus, joka koskettaa meitä kaikkia suomalaisia.

potilaskertomus-2

Mikä potilaskertomus on?

Potilaskertomus sisältää kaikki potilaan hoidosta kertovat dokumentit ja sen tehtävänä on varmistaa, että potilasturvallisuuden kannalta tärkeät tiedot ovat saatavilla nopeasti ja luotettavasti. Potilaskertomus sisältää kaikki potilaan hoidosta kertovat dokumentit. Siirtyumä paperisesta potilaskertomuksesta moderniin järjestelmään on mullistanut tiedon saatavuuden: tiedot esimerkiksi sairauksista ja aiemmin annetusta hoidosta ovat luotettavalla tavalla käytettävissä oikeassa paikassa. Tämä mahdollistaa myös vielä älykkäämmät järjestelmät, jotka tukevat ja helpottavat lääkärin  työtä. Potilaskertomus on myös kriittinen järjestelmä: ptilasturvallisuus ja tietosuoja edellyttävät aina rikkomatonta tietoturvaa ja potilastietojen oikeellisuutta. Alueellisten terveydenhuollon tietojärjetselmien avulla tarpeelliset tiedot ovat saavutettavissa yli kunta- ja organisaatiorajojen. Sosiaali- ja terveydenhuolto eivät ainoastaan pidä rekistereitä asiakkaistaan, vaan kasinot keräävät myös tieto asiakkaistaan. Kasinoilla on myös erittäin tiukat tietoturvatoimenpiteet, sillä jos asiakastiedot vuotaisivat kolmansille osapuolille, se voisi olla vahingollista. Saat lisää tietoa turvallisista kasinoista Ilmaiskierroscasino -sivulta. Terveydenhuollon ammattilaisten lisäksi potilasrekisterin tietoja tarvitsevat kansalaiset itse. Tulevaisuudessa potilas on yhö aktiivisemmin mukana oman hoitonsa suunnittelussa ja tavoitteiden asettamisessa.

KanTa -palvelu

Suomessa on vuosina 2003—2088 aikana laadittu määrittelyt valtakunnallisesti yhteensopiville potilaskertomuksille. Osaltaan tämä auttaa Kansaneläkelaitoksen ylläpitämän keskitetyn kansallisten terveystietojen sähköiselle arkiston (eli KanTa) yhteiskäyttöä eri tietojärjestelmien keskinäistä tiedonvaihtoa. Sähköinen resepti, Lääketietokanta, Potilastiedon arkisto ja tiedonhallintopalvelu sekä Omakanta ovat suomalaisia julkisia palveluja. Nämä yhdessä muodostavat Kanta -palvelun. Kansalliseen Terveysarkistoon muodostuu vähitellen sähköinen potilastietojen kansio, johon koottua tietoa voidaan antaa hoitoa antavien terveydenhuollon ammattihenkilöiden käyttöön potilaan haluamassa laajuudessa ja tietoa pääsee myös potilas itsekäyttämään. Tämän sähköisen potilastietorekisterin myötä potilas voi asioida huoletta missä tahansa terveydenhuollon palvelupisteessä. Potilas saa itse määritellä aina itse, ketkä pääsevät näkemään hänen tietonsa.

Omat tiedot voi tarkistaa

Potilas voi itse katsella omia tietojaan Omakanta -palvelussa, josta näkee omat tiedot Kansallisessa terveysarkistossa. Omakanta -palveluun kirjaudutaan pankkitunnuksilla, sähköisellä henkilökortilla tai mobiilivarmenteella. Palvelu on avoin kaikille täysi-ikäisille, joilla on suomalainen henkilötunnus. Omakannassa näkyvät muun muassa poliklinikkakäynneiltä tallennetut tekstit. Omakannassa on näkyvillä myös diagnoosit, toimenpiteet, kriittiset riskitiedot, lääkitystiedot sekä reseptit. Käyttäjä voi kuitata lukeneensa Potilastiedon arkiston informaation sekä asettaa suostumuksia ja kieltoja omien potilastietojensa käyttämisestä eri terveydenhuollon yksiköissä. Kanta -palvelut ovat pilvipalveluita. Palveluiden teknisestä toimivuudesta, ylläpidosta, sertifioinnista ja yhteensopivien järjestelmien testauksesta vastaa Kansaneläkelaitos.

Rekisterit ja tietokannat

Image result for rekisteri tilasto

Suomessa on käytössä lukuisia erilaisia rekistereitä ja tietokantoja, joista selviää lukematon määrä asioita ja tietoja. Monet rekistereistä ovat ilmaisia käyttää. Useat tietokannat ovat myös helposti kuluttajan saatavilla netissä, joten tiedon saaminen on helppoa ja vaivatonta.

 

Poikkeuksiakin on, sillä Suomen Valtio on viimevuosina myynyt muutamia erittäin oleellisia rekistereitään yksityisille yrityksille, joten ne eivät enää toimi maksuttomuus periaatteen alaisuudessa. Tämänkaltainen kehitys ei olekkaan toivottavaa, sillä se estää läpinäkyvyyden vaikeutumista yhteiskunnan rekistereissä ja rakenteissa.

Rekisterit sisältävät tietoja laidasta laitaan, kuten alla mainitut esimerkit osoittavat.

  • KKO ja KHO ennakkoratkaisut
  • Hkin yliopiston kirjaston tietoratkaisut
  • Elokuvatietopankki
  • Sankarivainajat
  • Kansanedustajien täysistuntopuheet
  • Sisäpiiriläisten osakkeet

Rekisterit ovatkin suuri voimavara tutkimustyötä tekeville, joten niiden päällä oleva negatiivinen leima on usein liioiteltu. Hyvin usein erilaiset rekisterit nähdään vain ja ainoastaan jonkinlaisen poliisivaltion ilmentymänä, eikä osata ajatella  kuinka paljon ne todellisuudessa hyödyttävät sekä yksityistä kansalaista, kuin myös koko yhteiskuntaa.

Valitettavasti rahoituksen saaminen rekisteritutkimukseen ei aina ole ollut niin helppoa ja osittain sitä ylläpidetäänkin vapaaehtoisvoimin.

Rekisteritutkimuksen tavoitteena onkin se, että joku kaunis päivä kaikki Suomen rekisterit olisivat siirrettyinä uuteen infrastruktuuriin. Tämä valmisteilla oleva infrastruktuuri on Tilastokeskuksen ja Kansallisarkiston yhteinen projekti, jonka valmistumista on viivästyttänyt juurikin rahoituksen saamisen vaikeus.

Eräs uuden infrastruktuurin suuria missioita onkin, että rekistereiden käytettävyys, saatavuus ja maksuttomuus säilyisi aiemmalla tasolla. Tämä takaa demokraattisen ja tiedonkulultaan vapaan yhteiskunnan säilymisen.

Tilastokeskus

Eräänlainen tietopalvelu on Tilastokeskus, joka on Suomen valtion virasto. Sen tarkoituksena on toimia tietopalveluna ja tarjota tilastoja ja tilastotieteen asiantuntemusta erilaisiin yhteiskunnan tarpeisiin. Tilastokeskus on yksi Suomen neljästä tilastoviranomaisesta. Tilastokeskus tukee demokraattista ja tietoon perustuvaa päätöksentekoa sekä tutkimusta. Se tuottaa yhteiskuntaoloja kuvaavia luotettavia tilastoja, selvityksiä ja aineistoja. Se kehittää valtion tilastointia yhteistyössä muiden valtion viranomaisten kanssa. Suomessa on neljä tilastoviranomaista. Niillä on oikeus kerätä tietoja tilastotarkoituksiin laissa säädetyn tiedonantovelvollisuuden perusteella. Tilastokeskuksen lisäksi muut tilastoviranomaiset ovat Luonnonvarakeskus eli Luke, Terveyden ja hyvinvoinnin laitos eli THL ja Tulli.

Tilastokeskus on valtionvarainministeriön hallinnoima ja alainen virasto. Henkilöstömäärä lähentelee siellä 1000 työntekijää. Toimitilat Tilastokeskuksella on Helsingin Kalasatamassa. Pääjohtajana laitoksella toimii vuoden 2012 toukokuusta agronomi Marjo Bruun. Tilastokeskuksen toimitilojen yhteydessä on myös Tilastokirjasto.

Historiaa

Tilastokeskuksen juuret juontuvat 1700-luvun puoliväliin, sillä vuonna 1748 perustettiin Ruotsin taulustolaitos, ja jo seuraavana vuonna laadittiin Suomen aivan ensimmäinen väestötilasto. Väestötilasto on maailman vanhin yhtäjaksoisesti ilmestynyt tilasto. Suomen ikioma tilastohallinto käynnistyi 4. lokakuuta 1865, joka toimi silloin väliaikaisena tilastollisena toimistona. Vakinaiseksi se muutettiin 28. keskuuta 1870 annetulla asetuksella ja nimeksi tuli Tilastollinen toimisto. Vuonna 1888 organisaation nimeksi tuli Tilastollinen päätoimisto. Viraston alkuaikoina sen tärkein tehtävä oli koota vuosittain Suomen virallinen tilasto, mutta se määrättiin jälkikäteen laatimaan ja julkaisemaan myös määräyksestä muita aiheita koskevia tilastollisia katsauksia. Merkittävä merkkipaalu oli myös vuodesta 1879 ilmestynyt Suomen tilastollinen vuosikirja, joka kokoaa merkittävimpiä vuositilastoja samojen kansien väliin. Vuoden 1928 aikana annettiin laki ja asetus tilastollisesta päätoimistosta. Tilastollisesta päätoimistosta tuli tuolloin valtioneuvoston kanslian alainen. Vuonna 1954 annetun asetuksen myötä päätoimisto siirtyi valtionvarainministeriön alaisuuteen. Vasta vuonna 1971 maaliskuussa Tilastollisen päätoimiston tilalle perustettiin nykyinen Tilastokeskus ja vuoteen 1992 saakka sen alaisuudessa toimi tilastoneuvosto.

Muita tietokantoja

Tilastokeskuksen verrkosivuilta löytyy ilmaiseksi muunmuassa StatFin-tietokanta, Suomi lukuina ja Kansainvälistä tilastotietoa. Sen lisäksi virastolla on erilaisia maksullisia tilastoteitokantoja. Kysy tietopalvelusta -palvelusta annetaan yksittäisiä tilastotietoja koti- ja ulkomaisista lähteistä. Kansalliskirjaston Doria -palveluun on skannattu historiallisia tilastojulkaisuja. Lisäksi Tilastokeskus tekee yhteistyönä valtioneuvoston kanslian kanssa Findikaattori -verkkopalvelua, jossa on noin 100 yhteiskunnan kehitystä kuvaavaa indikaattoria.

Tietojenluovutuskielto

Jokaisella on oikeus kieltää henkilö- ja osoitetietojensa luovutus väestötietojärjestelmästä yksityissektorin käyttöön. Väestörekisterikeskus ylläpitää Suomessa väestotietojärjestelmää. Sinne lisätään kaikkien suomalaisten tiedot. Syntymäpaikka, asuinkunta, kotiosoite, ammatti, puoliso, lapset ja niin edelleen. Monet tahot tahtovat saada käsiinsä nämä tiedot: ystävät etsimässä kadonneita kavereitaan, toimittajat, kaupat, lehtimyyjät ja sukututkijat.

Voit salata omat henkilötietosi jos haluat, sillä se ei ole vain julkkisten etuoikeus Suomessa. Kategorioita on kuusi, joista voi valita yhden tai useamman: suoramarkkinakielto, yhteystietojen luovutuskielto, asiakasrekisterin päivityskielto, henkilömatrikkelikielto, sukututkimustieto ja turvakielto. Vaikka kieltäisitkin suoramarkkinoinnin, yhteystietojen luovutuksen, asiakasrekisterin päivittämisen, henkilömatrikkelit ja sukututkimustiedot niin viranomaiset pääsevät edelleen näkemään tietojasi.

no-mail

Kiellot ja niiden vaikutukset

Turvakielto koskee pääsääntöisesti myös viranomaisia. Tosin erittäin pätevällä syyllä kiellon voi murtaa. Turvakieltoa ei saa kuka tahansa, vaan henkilön terveys on oltava uhattuna, että turvakiellon voi asettaa. Turvakiellossa edes sairaalat eivät näe henkilön tietoja, joten on hyvä muistaa, että elämä vaikeutuu mahdollisesti. Maistraatti voi pyytää turvakiellon hakijalta perusteltya pyyntöä tai ainakin käyntiä virastossa. Kielto on voimassa ensimmäisellä kerralla enimmillään viisi vuotta ja sitä voidaan jatkaa kaksi vuotta kerrallaan.

Suoramarkkinointikielto kannattaa tehdä, jos ei toivo puheluita lehtimyyjiltä ja muilta. Puhelinsoiton tai kirjeen avulla toteutettu suoramarkkinointikielto on sallittua, ellei sitä erikseen kiellä. Suurin osa markkinoinnista perustuu kielto-oikeuteen eli niin sanottuun opt-out -periaatteeseen. Esimerkiksi asiakkaan tietoja saa käyttää suoramarkkinointiin ellei hän ole sitä kieltänyt erikseen. Sähköiseen suoramarkkinointiin pitää pääsääntöisesti olla lupa vastaanottajalta. Markkinointi tekstiviestien tai sähköpostien välityksellä tarvitsee luvan niiden vastaanottajalta.

Kun kiellät yhteystietojesi luovuttamisen, Väestörekisterikeskus ei luovuta niitä Osoitepalveluissa tai muissa vastaavissa osoite- ja yhteystietopalveluissa, jotka hyödyntävä Väestörekisterikeskuksen järjestelmää.

Asiakasrekisteritietojen luovutuskielto varmistaa, ettei tietojasi luovuteta yrityksille jotka päivittävät tietojaan Väestörekisterikeskuksen tietojen perusteella. Esimerkiksi useat lehtitalot käyttävät sen järjestelmää. Myöskään osoitteen muuttuessa osoitetiedot eivät päivity ajantasalle. Muuttunut osoite on ilmoitettava kaikille, paitsi pankeille, vakuutusyhtiöille, Veikkaus Oy:lle, RAY:lle ja Fintoto Oy:lle joille tiedot voidaan luovuttaa lain määräämästi kielloista huolimatta.

Henkilömartikkelikielto estää, ettei tietoja luovutetaa esimerkiksi oppilaitosten entisistä oppilaista tai tietyn tutkinnon suorittaneista tehtävää martikkelia varten.

Sukututkimuskielto ei luovuta tietojasi sukututkijoille.

Omat henkilötietonsa voi salata Väestörekisterikeskuksen kotisivuille Palvelut kansalaisille -kohdassa. Aukeaa uusi sivu, jossa voit tarkastaa tietosi. Kannattaa tarkistaa ja ilmoittaa haluamistaan tietojenluovutuskielloista.

Museoviraston tietopalvelut

museovirasto tietopalvelut

Tietopalveluja on kaikenlaisia ja myös Museovirastolla onn olemassa oma Kokoelma-ja Tietopalvelu. Museoviraston tietopalvelu käsittää tietoja sekä ihmisistä että ilmiöistä, jopa tuhannen vuoden takaa. Onkin erittäin tärkeää että myös historiallisesti arvokkaat asiat tulee arkistoitua oikein ja huolella, niin että tulevilla sukupolvilla on myös mahdollisuus nauttia niistä.

Museoviraston tietopalvelu sisältää monta eri osa-aluetta, joihin kuuluvat esimerkiksi arkisto, esinekokoelmat, digitoidut aineistot, kuvakokoelmat, kirjasto ja tietojärjestelmät. Näistä kaikista yhdessä muodostuu tietojärjestelmä, joka pitää sisällään runsaan määrän Suomalaisten ja muun maailman historiaa, kulttuuria ja kuvia.

Kansalaisilla on oikeus päästä halutessaan tutkimaan ja etsimään tietoja kaiksita muista arkistoista, mutta argeologisten esinekokoelmien tutkimiseen tarvitaan käyttölupa.Monelle sukututkijalle Museoviraston arkistomateriaali onkin kultaa kalliimpi tiedon metsästyksen kannalta.

Aineisto jota Museovirasto arkistoi, käsittelee ja säilyttää on kulttuurihistoriallista kansallisomaisuutta, jonka säilyvyydestä pidetään nyky päivänä entistä paremmin huolto. Materiaalia kartutetaan jatkuvasti ja dokumentoidaan meistä niin arkipäivisiltä tuntuvat asiat, jotka satojen vuosien jälkeen ovat tärkeää tutkimusmateriaalia, josta selviää yhden aikakuden elämäntapa ja todellisuus tutkijoille.

Tietojärjestelmiäkin Museovirastolla on käytössään useita, joista kansalaiset voivat halutessaan etsiä tietoa. Sellaisia ovat esimerkiksi

  • Kulttuuriympäristön rekisteriportaali
  • Suomen Museot Online
  • Tapettitietokanta
  • Valtakunnallisesti merkittävät rakennetut kulttuuritýmpäristöt RKY

Tässä on vain osa lukuisista tietojärjestelmistä, lissä tietoa näistä saa Museoviraston omilta sivuilta!

Pelkästään Kuvakokoelmissa on arkistoituna yli 15 miljoonaa kuvaa, jotka vaihtelevat niin tekniikoittensa puolesta ja ikähaitari näillä kuvilla on niinkin laaja kuin 1500-2016. Kyseessä on siis mittaamattoman arvokas kattaus historiaa ja vieläpä sen kuviettua materiaalia.

Digitoiduissa aimeistossa on laaja-alaínen materiaali erilaista historiallista esineistöä, kuten tekstiilejä, leluja ja huonekaluja, vain joitakin mainitakseni. Asiasta kiinnostunut pääsee tutkailemaan näitä digitoituja esineitä tietokoneella Finna-sivustolla.

 

 

Rikosrekisteri

Tänään käsittelemme yhtä lukuisista tiedonhallintarekistereistä, joka on rikosrekisteri. Henkilö voi saada merkinnän rikosrekisteriin rikkoessaan jollain tapaa lakia tai saadessaan rikoksestaan tuomion. Rikosrekisteri on tietorekisteri, jota ylläpitää Suomen Poliisi.

Halutessaan työnantaja voi pyytää työntekijäehdokkaasta turvallisuusselvityksen, joka kertoo onko kyseisellä henkilöllä merkintöjä rikosrekisterissä ja jos on, niin minkälaisia. Joissain tapauksissa turvallisuusselvitys on lakiin perustuva ja pakollinen.

Rikosrekisteri merkintä voikin vaikuttaa negatiivisesti työnhakutilanteessa tai armeijan suorittamisessa.

Rekisterissä on merkittynä rikokseen syyllistyneen nimi, henkilötunnus ja kansalaisuus, sekä tiedot miksi henkilö on rikosrekisterissä. Jokaisella kansalaisella on myös mahdollista tarkistaa oma tilanteensa rikosrekisterin osalta ja tämä on mahdollista tehdä omalla lähimmällä poliisilaitoksellaan kerran vuodessa veloituksetta!

poliisi

Rikosrekisterissä olevat tiedot eivät kuitenkaan säily siellä ikuisesti, vaan ne siirtyvät sieltä arkistoon tiettyjen vuosimäärien jälkeen. Aikaisintaa rekisteristä poisto voi tapahtua 5 vuoden kuluttua ja pisimmillään henkilö joutuu odottamaan, kunnes täyttää 90 vuotta. Kuitenkin jos henkilö tekee uuden rikoksen, säilyy rekisterissä aina pisimmän ja vakavimman tuomion tiedot.

Poliisille tämä tietojärjestelmä on hyvä apukeino selvittäessään rikoksia, sillä tämä antaa poliisille listan samankaltaisiin rikoksiin aiemmin syyllistyneistä ja auttaa supistamaan epäiltyjen joukkoa.

Suomessa toimii myös erillinen Suojelupoliisin tietojärjestelmä, joka on kattavuudeltaan edellistä huomattavasti laajempi. Tässä tietojärjestelmässä poliisilla on mahdollisuus esimerkiksi telekuunteluun tms. Tämänkaltaisen rekisterin pitämiseen ja joutumiseen ovat syynä esimerkiksi valtion turvallisuus tai esimerkiksi välittömän henkeä uhkaavan rikoksen estäminen kyseisten tietojen avulla. Kyseisen kaltaisissa tapauksissa poliisilla on oikeus saada myös lisätietoja sekä väestörekisterikeskukselta kuin useilta muiltakin viranomaisilta.

Joka kerta kun poliisi kirjautuu tähän sähköiseen tietojärjestelmään, jää hänestä koneelle sähköinen sormenjälki, joka on tarkoitettu estämään urkintatilanteet. poliisillakaan ei ole oikeutta tarkastella näiden rekistereiden sisältöä ilman hyvää syytä, jotka voivat olla vaikkapa oikeuden päätös tai asiaan liittyvä rikostutkinta.

Euroopan talousalueella toimiva Europol, voi myös pyytää apua toisen maan viranomaisilta selvittäessään rikosta. Tälläisessa tapauksessa on velvollisuus tehdä yhteistyötä ja luovuttaa tietoja toisen maan poliisivoimille.

Puhelinluettelot ovat pian mennyttä

puhelinluettelo

Jokainen varmasti muistaa ajan, jolloin puhelinluettoloita käytettiin, lähes päivittäin, ja jokaisessa taloudessa oli vähintään yksi sellainen. Paksujen puhelinluetteloiden sivuja käytiin läpi siinä toivossa, että sieltä löydettäisiin sillä hetkellä, haussa oleva puhelinnumero. Lähes kaikki suomalaisista löytyikin puhelinluettelosta, ja luettelon keltaisilta sivulta, löytyi myös paikallisia yrityksiä, jokaiselta paikkakunnalta. Tänä vuonna puhelinluettelot ovat Suomessa vielä ilmestyneet, Fonectan tuottamina. Nyt Fonecta on kuitenkin ilmoittanut, että puhelinluetteloita ei tulla jatkossa enää julkaisemaan, ainakaan samoissa määrin, kuin tähän asti on tehty.

Tätä nykyä, suurin osa suomalaisista käyttää netissä olevia tietopalveluita hyväkseen, jos he etsivät jotakin tiettyä puhelinnumeroa. Toki osa ei vieläkään halua käyttää nettiä tiedonhakuun. Etenkin vanhemmat ihmiset ovat tottuneita tapoihinsa, ja mieluummin käyttävät vanhanaikaisia metodeita tiedonhakuun. Ensin olivat puhelinluettelot, joita käytettiin numeroiden etsimiseen, sen jälkeen siirryttiin ehkä hieman enemmän, käyttämään numeropalveluita, joihin soitettiin, ja pyydettiin puhelinnumeroa, joka oli hakusessa. Tällaisia numeropalveluita ovat ainakin Fonecta, sekä Eniro. Numeropalvelujen jälkeen, suurin osa ihmisistä käyttää netissä olevia numeropalveluita, joiden tietokannasta on helppo etsiä tietoa. Muutamalla klikkauksella, voi ilmaisesta palvelusta löytää etsimänsä henkilön puhelinnumeron, ja joskus myös osoitteen. Onko tämä sitten hyvä? Siitä voi olla montaa mieltä. Jotkut kokevat tällaisten tietojen saatavilla olevuuden, hieman turvattomana. Toiset taas pitävät sitä hyvänä asiana. Voihan oman puhelinnumeronsa asettaa helposti salaiseksi, mikäli ei halua sen olevan löydettävissä.