Uutiset

Rekisterit ja tietokannat

Image result for rekisteri tilasto

Suomessa on käytössä lukuisia erilaisia rekistereitä ja tietokantoja, joista selviää lukematon määrä asioita ja tietoja. Monet rekistereistä ovat ilmaisia käyttää. Useat tietokannat ovat myös helposti kuluttajan saatavilla netissä, joten tiedon saaminen on helppoa ja vaivatonta.

 

Poikkeuksiakin on, sillä Suomen Valtio on viimevuosina myynyt muutamia erittäin oleellisia rekistereitään yksityisille yrityksille, joten ne eivät enää toimi maksuttomuus periaatteen alaisuudessa. Tämänkaltainen kehitys ei olekkaan toivottavaa, sillä se estää läpinäkyvyyden vaikeutumista yhteiskunnan rekistereissä ja rakenteissa.

Rekisterit sisältävät tietoja laidasta laitaan, kuten alla mainitut esimerkit osoittavat.

  • KKO ja KHO ennakkoratkaisut
  • Hkin yliopiston kirjaston tietoratkaisut
  • Elokuvatietopankki
  • Sankarivainajat
  • Kansanedustajien täysistuntopuheet
  • Sisäpiiriläisten osakkeet

Rekisterit ovatkin suuri voimavara tutkimustyötä tekeville, joten niiden päällä oleva negatiivinen leima on usein liioiteltu. Hyvin usein erilaiset rekisterit nähdään vain ja ainoastaan jonkinlaisen poliisivaltion ilmentymänä, eikä osata ajatella  kuinka paljon ne todellisuudessa hyödyttävät sekä yksityistä kansalaista, kuin myös koko yhteiskuntaa.

Valitettavasti rahoituksen saaminen rekisteritutkimukseen ei aina ole ollut niin helppoa ja osittain sitä ylläpidetäänkin vapaaehtoisvoimin.

Rekisteritutkimuksen tavoitteena onkin se, että joku kaunis päivä kaikki Suomen rekisterit olisivat siirrettyinä uuteen infrastruktuuriin. Tämä valmisteilla oleva infrastruktuuri on Tilastokeskuksen ja Kansallisarkiston yhteinen projekti, jonka valmistumista on viivästyttänyt juurikin rahoituksen saamisen vaikeus.

Eräs uuden infrastruktuurin suuria missioita onkin, että rekistereiden käytettävyys, saatavuus ja maksuttomuus säilyisi aiemmalla tasolla. Tämä takaa demokraattisen ja tiedonkulultaan vapaan yhteiskunnan säilymisen.

Tilastokeskus

Eräänlainen tietopalvelu on Tilastokeskus, joka on Suomen valtion virasto. Sen tarkoituksena on toimia tietopalveluna ja tarjota tilastoja ja tilastotieteen asiantuntemusta erilaisiin yhteiskunnan tarpeisiin. Tilastokeskus on yksi Suomen neljästä tilastoviranomaisesta. Tilastokeskus tukee demokraattista ja tietoon perustuvaa päätöksentekoa sekä tutkimusta. Se tuottaa yhteiskuntaoloja kuvaavia luotettavia tilastoja, selvityksiä ja aineistoja. Se kehittää valtion tilastointia yhteistyössä muiden valtion viranomaisten kanssa. Suomessa on neljä tilastoviranomaista. Niillä on oikeus kerätä tietoja tilastotarkoituksiin laissa säädetyn tiedonantovelvollisuuden perusteella. Tilastokeskuksen lisäksi muut tilastoviranomaiset ovat Luonnonvarakeskus eli Luke, Terveyden ja hyvinvoinnin laitos eli THL ja Tulli.

Tilastokeskus on valtionvarainministeriön hallinnoima ja alainen virasto. Henkilöstömäärä lähentelee siellä 1000 työntekijää. Toimitilat Tilastokeskuksella on Helsingin Kalasatamassa. Pääjohtajana laitoksella toimii vuoden 2012 toukokuusta agronomi Marjo Bruun. Tilastokeskuksen toimitilojen yhteydessä on myös Tilastokirjasto.

Historiaa

Tilastokeskuksen juuret juontuvat 1700-luvun puoliväliin, sillä vuonna 1748 perustettiin Ruotsin taulustolaitos, ja jo seuraavana vuonna laadittiin Suomen aivan ensimmäinen väestötilasto. Väestötilasto on maailman vanhin yhtäjaksoisesti ilmestynyt tilasto. Suomen ikioma tilastohallinto käynnistyi 4. lokakuuta 1865, joka toimi silloin väliaikaisena tilastollisena toimistona. Vakinaiseksi se muutettiin 28. keskuuta 1870 annetulla asetuksella ja nimeksi tuli Tilastollinen toimisto. Vuonna 1888 organisaation nimeksi tuli Tilastollinen päätoimisto. Viraston alkuaikoina sen tärkein tehtävä oli koota vuosittain Suomen virallinen tilasto, mutta se määrättiin jälkikäteen laatimaan ja julkaisemaan myös määräyksestä muita aiheita koskevia tilastollisia katsauksia. Merkittävä merkkipaalu oli myös vuodesta 1879 ilmestynyt Suomen tilastollinen vuosikirja, joka kokoaa merkittävimpiä vuositilastoja samojen kansien väliin. Vuoden 1928 aikana annettiin laki ja asetus tilastollisesta päätoimistosta. Tilastollisesta päätoimistosta tuli tuolloin valtioneuvoston kanslian alainen. Vuonna 1954 annetun asetuksen myötä päätoimisto siirtyi valtionvarainministeriön alaisuuteen. Vasta vuonna 1971 maaliskuussa Tilastollisen päätoimiston tilalle perustettiin nykyinen Tilastokeskus ja vuoteen 1992 saakka sen alaisuudessa toimi tilastoneuvosto.

Muita tietokantoja

Tilastokeskuksen verrkosivuilta löytyy ilmaiseksi muunmuassa StatFin-tietokanta, Suomi lukuina ja Kansainvälistä tilastotietoa. Sen lisäksi virastolla on erilaisia maksullisia tilastoteitokantoja. Kysy tietopalvelusta -palvelusta annetaan yksittäisiä tilastotietoja koti- ja ulkomaisista lähteistä. Kansalliskirjaston Doria -palveluun on skannattu historiallisia tilastojulkaisuja. Lisäksi Tilastokeskus tekee yhteistyönä valtioneuvoston kanslian kanssa Findikaattori -verkkopalvelua, jossa on noin 100 yhteiskunnan kehitystä kuvaavaa indikaattoria.

Tietojenluovutuskielto

Jokaisella on oikeus kieltää henkilö- ja osoitetietojensa luovutus väestötietojärjestelmästä yksityissektorin käyttöön. Väestörekisterikeskus ylläpitää Suomessa väestotietojärjestelmää. Sinne lisätään kaikkien suomalaisten tiedot. Syntymäpaikka, asuinkunta, kotiosoite, ammatti, puoliso, lapset ja niin edelleen. Monet tahot tahtovat saada käsiinsä nämä tiedot: ystävät etsimässä kadonneita kavereitaan, toimittajat, kaupat, lehtimyyjät ja sukututkijat.

Voit salata omat henkilötietosi jos haluat, sillä se ei ole vain julkkisten etuoikeus Suomessa. Kategorioita on kuusi, joista voi valita yhden tai useamman: suoramarkkinakielto, yhteystietojen luovutuskielto, asiakasrekisterin päivityskielto, henkilömatrikkelikielto, sukututkimustieto ja turvakielto. Vaikka kieltäisitkin suoramarkkinoinnin, yhteystietojen luovutuksen, asiakasrekisterin päivittämisen, henkilömatrikkelit ja sukututkimustiedot niin viranomaiset pääsevät edelleen näkemään tietojasi.

no-mail

Kiellot ja niiden vaikutukset

Turvakielto koskee pääsääntöisesti myös viranomaisia. Tosin erittäin pätevällä syyllä kiellon voi murtaa. Turvakieltoa ei saa kuka tahansa, vaan henkilön terveys on oltava uhattuna, että turvakiellon voi asettaa. Turvakiellossa edes sairaalat eivät näe henkilön tietoja, joten on hyvä muistaa, että elämä vaikeutuu mahdollisesti. Maistraatti voi pyytää turvakiellon hakijalta perusteltya pyyntöä tai ainakin käyntiä virastossa. Kielto on voimassa ensimmäisellä kerralla enimmillään viisi vuotta ja sitä voidaan jatkaa kaksi vuotta kerrallaan.

Suoramarkkinointikielto kannattaa tehdä, jos ei toivo puheluita lehtimyyjiltä ja muilta. Puhelinsoiton tai kirjeen avulla toteutettu suoramarkkinointikielto on sallittua, ellei sitä erikseen kiellä. Suurin osa markkinoinnista perustuu kielto-oikeuteen eli niin sanottuun opt-out -periaatteeseen. Esimerkiksi asiakkaan tietoja saa käyttää suoramarkkinointiin ellei hän ole sitä kieltänyt erikseen. Sähköiseen suoramarkkinointiin pitää pääsääntöisesti olla lupa vastaanottajalta. Markkinointi tekstiviestien tai sähköpostien välityksellä tarvitsee luvan niiden vastaanottajalta.

Kun kiellät yhteystietojesi luovuttamisen, Väestörekisterikeskus ei luovuta niitä Osoitepalveluissa tai muissa vastaavissa osoite- ja yhteystietopalveluissa, jotka hyödyntävä Väestörekisterikeskuksen järjestelmää.

Asiakasrekisteritietojen luovutuskielto varmistaa, ettei tietojasi luovuteta yrityksille jotka päivittävät tietojaan Väestörekisterikeskuksen tietojen perusteella. Esimerkiksi useat lehtitalot käyttävät sen järjestelmää. Myöskään osoitteen muuttuessa osoitetiedot eivät päivity ajantasalle. Muuttunut osoite on ilmoitettava kaikille, paitsi pankeille, vakuutusyhtiöille, Veikkaus Oy:lle, RAY:lle ja Fintoto Oy:lle joille tiedot voidaan luovuttaa lain määräämästi kielloista huolimatta.

Henkilömartikkelikielto estää, ettei tietoja luovutetaa esimerkiksi oppilaitosten entisistä oppilaista tai tietyn tutkinnon suorittaneista tehtävää martikkelia varten.

Sukututkimuskielto ei luovuta tietojasi sukututkijoille.

Omat henkilötietonsa voi salata Väestörekisterikeskuksen kotisivuille Palvelut kansalaisille -kohdassa. Aukeaa uusi sivu, jossa voit tarkastaa tietosi. Kannattaa tarkistaa ja ilmoittaa haluamistaan tietojenluovutuskielloista.

Museoviraston tietopalvelut

museovirasto tietopalvelut

Tietopalveluja on kaikenlaisia ja myös Museovirastolla onn olemassa oma Kokoelma-ja Tietopalvelu. Museoviraston tietopalvelu käsittää tietoja sekä ihmisistä että ilmiöistä, jopa tuhannen vuoden takaa. Onkin erittäin tärkeää että myös historiallisesti arvokkaat asiat tulee arkistoitua oikein ja huolella, niin että tulevilla sukupolvilla on myös mahdollisuus nauttia niistä.

Museoviraston tietopalvelu sisältää monta eri osa-aluetta, joihin kuuluvat esimerkiksi arkisto, esinekokoelmat, digitoidut aineistot, kuvakokoelmat, kirjasto ja tietojärjestelmät. Näistä kaikista yhdessä muodostuu tietojärjestelmä, joka pitää sisällään runsaan määrän Suomalaisten ja muun maailman historiaa, kulttuuria ja kuvia.

Kansalaisilla on oikeus päästä halutessaan tutkimaan ja etsimään tietoja kaiksita muista arkistoista, mutta argeologisten esinekokoelmien tutkimiseen tarvitaan käyttölupa.Monelle sukututkijalle Museoviraston arkistomateriaali onkin kultaa kalliimpi tiedon metsästyksen kannalta.

Aineisto jota Museovirasto arkistoi, käsittelee ja säilyttää on kulttuurihistoriallista kansallisomaisuutta, jonka säilyvyydestä pidetään nyky päivänä entistä paremmin huolto. Materiaalia kartutetaan jatkuvasti ja dokumentoidaan meistä niin arkipäivisiltä tuntuvat asiat, jotka satojen vuosien jälkeen ovat tärkeää tutkimusmateriaalia, josta selviää yhden aikakuden elämäntapa ja todellisuus tutkijoille.

Tietojärjestelmiäkin Museovirastolla on käytössään useita, joista kansalaiset voivat halutessaan etsiä tietoa. Sellaisia ovat esimerkiksi

  • Kulttuuriympäristön rekisteriportaali
  • Suomen Museot Online
  • Tapettitietokanta
  • Valtakunnallisesti merkittävät rakennetut kulttuuritýmpäristöt RKY

Tässä on vain osa lukuisista tietojärjestelmistä, lissä tietoa näistä saa Museoviraston omilta sivuilta!

Pelkästään Kuvakokoelmissa on arkistoituna yli 15 miljoonaa kuvaa, jotka vaihtelevat niin tekniikoittensa puolesta ja ikähaitari näillä kuvilla on niinkin laaja kuin 1500-2016. Kyseessä on siis mittaamattoman arvokas kattaus historiaa ja vieläpä sen kuviettua materiaalia.

Digitoiduissa aimeistossa on laaja-alaínen materiaali erilaista historiallista esineistöä, kuten tekstiilejä, leluja ja huonekaluja, vain joitakin mainitakseni. Asiasta kiinnostunut pääsee tutkailemaan näitä digitoituja esineitä tietokoneella Finna-sivustolla.

 

 

Rikosrekisteri

Tänään käsittelemme yhtä lukuisista tiedonhallintarekistereistä, joka on rikosrekisteri. Henkilö voi saada merkinnän rikosrekisteriin rikkoessaan jollain tapaa lakia tai saadessaan rikoksestaan tuomion. Rikosrekisteri on tietorekisteri, jota ylläpitää Suomen Poliisi.

Halutessaan työnantaja voi pyytää työntekijäehdokkaasta turvallisuusselvityksen, joka kertoo onko kyseisellä henkilöllä merkintöjä rikosrekisterissä ja jos on, niin minkälaisia. Joissain tapauksissa turvallisuusselvitys on lakiin perustuva ja pakollinen.

Rikosrekisteri merkintä voikin vaikuttaa negatiivisesti työnhakutilanteessa tai armeijan suorittamisessa.

Rekisterissä on merkittynä rikokseen syyllistyneen nimi, henkilötunnus ja kansalaisuus, sekä tiedot miksi henkilö on rikosrekisterissä. Jokaisella kansalaisella on myös mahdollista tarkistaa oma tilanteensa rikosrekisterin osalta ja tämä on mahdollista tehdä omalla lähimmällä poliisilaitoksellaan kerran vuodessa veloituksetta!

poliisi

Rikosrekisterissä olevat tiedot eivät kuitenkaan säily siellä ikuisesti, vaan ne siirtyvät sieltä arkistoon tiettyjen vuosimäärien jälkeen. Aikaisintaa rekisteristä poisto voi tapahtua 5 vuoden kuluttua ja pisimmillään henkilö joutuu odottamaan, kunnes täyttää 90 vuotta. Kuitenkin jos henkilö tekee uuden rikoksen, säilyy rekisterissä aina pisimmän ja vakavimman tuomion tiedot.

Poliisille tämä tietojärjestelmä on hyvä apukeino selvittäessään rikoksia, sillä tämä antaa poliisille listan samankaltaisiin rikoksiin aiemmin syyllistyneistä ja auttaa supistamaan epäiltyjen joukkoa.

Suomessa toimii myös erillinen Suojelupoliisin tietojärjestelmä, joka on kattavuudeltaan edellistä huomattavasti laajempi. Tässä tietojärjestelmässä poliisilla on mahdollisuus esimerkiksi telekuunteluun tms. Tämänkaltaisen rekisterin pitämiseen ja joutumiseen ovat syynä esimerkiksi valtion turvallisuus tai esimerkiksi välittömän henkeä uhkaavan rikoksen estäminen kyseisten tietojen avulla. Kyseisen kaltaisissa tapauksissa poliisilla on oikeus saada myös lisätietoja sekä väestörekisterikeskukselta kuin useilta muiltakin viranomaisilta.

Joka kerta kun poliisi kirjautuu tähän sähköiseen tietojärjestelmään, jää hänestä koneelle sähköinen sormenjälki, joka on tarkoitettu estämään urkintatilanteet. poliisillakaan ei ole oikeutta tarkastella näiden rekistereiden sisältöä ilman hyvää syytä, jotka voivat olla vaikkapa oikeuden päätös tai asiaan liittyvä rikostutkinta.

Euroopan talousalueella toimiva Europol, voi myös pyytää apua toisen maan viranomaisilta selvittäessään rikosta. Tälläisessa tapauksessa on velvollisuus tehdä yhteistyötä ja luovuttaa tietoja toisen maan poliisivoimille.

Puhelinluettelot ovat pian mennyttä

puhelinluettelo

Jokainen varmasti muistaa ajan, jolloin puhelinluettoloita käytettiin, lähes päivittäin, ja jokaisessa taloudessa oli vähintään yksi sellainen. Paksujen puhelinluetteloiden sivuja käytiin läpi siinä toivossa, että sieltä löydettäisiin sillä hetkellä, haussa oleva puhelinnumero. Lähes kaikki suomalaisista löytyikin puhelinluettelosta, ja luettelon keltaisilta sivulta, löytyi myös paikallisia yrityksiä, jokaiselta paikkakunnalta. Tänä vuonna puhelinluettelot ovat Suomessa vielä ilmestyneet, Fonectan tuottamina. Nyt Fonecta on kuitenkin ilmoittanut, että puhelinluetteloita ei tulla jatkossa enää julkaisemaan, ainakaan samoissa määrin, kuin tähän asti on tehty.

Tätä nykyä, suurin osa suomalaisista käyttää netissä olevia tietopalveluita hyväkseen, jos he etsivät jotakin tiettyä puhelinnumeroa. Toki osa ei vieläkään halua käyttää nettiä tiedonhakuun. Etenkin vanhemmat ihmiset ovat tottuneita tapoihinsa, ja mieluummin käyttävät vanhanaikaisia metodeita tiedonhakuun. Ensin olivat puhelinluettelot, joita käytettiin numeroiden etsimiseen, sen jälkeen siirryttiin ehkä hieman enemmän, käyttämään numeropalveluita, joihin soitettiin, ja pyydettiin puhelinnumeroa, joka oli hakusessa. Tällaisia numeropalveluita ovat ainakin Fonecta, sekä Eniro. Numeropalvelujen jälkeen, suurin osa ihmisistä käyttää netissä olevia numeropalveluita, joiden tietokannasta on helppo etsiä tietoa. Muutamalla klikkauksella, voi ilmaisesta palvelusta löytää etsimänsä henkilön puhelinnumeron, ja joskus myös osoitteen. Onko tämä sitten hyvä? Siitä voi olla montaa mieltä. Jotkut kokevat tällaisten tietojen saatavilla olevuuden, hieman turvattomana. Toiset taas pitävät sitä hyvänä asiana. Voihan oman puhelinnumeronsa asettaa helposti salaiseksi, mikäli ei halua sen olevan löydettävissä.

Tietopalvelun ensiaskeleet Suomessa

tieto

Suomessa tietopalveluseura aloitti toimintansa sodan jälkeen, tätä ennenkin oli toki kerätty tietoa, josta kirkonkirjat ovat hyvä säilynyt todiste. Sodan jälkeen alettiinkin kerätä eri tyypppistä tietoa, kuten yritysten tietoja, joka oli todella arvokasta tietoa tuotekehityksen ja tutkimuksen kannalta. Suomella painoivat tuolloin harteita todella suuret sotakorvaukset, joiden maksamiseen tarvittiinkin kaikki mahdollinen tieto teollisuudelle. Tietopalvelualalla toimi sen alkumetreillä kemistejä, diplomi-insinöörejä ja heidän yhteinen työnimikkeensä olikin dokumentalisti. Heidän tehtävänsä olikin etsiä ja dokumentoida tietoa, jota Suomen kasvava ja kovilla oleva teollisuus pystyisi käyttämään.

Tietopalveluseura oli todella kansainvälinen heti sen alkamisesta asti ja jo vuonna 1948 seura liittyi informaatioalan maailmanjärjestöön FID:iin (Fédération Internationale de Documentation), jonka tarkoituksena on edistää dokumentaation kehitystä, tutkimusta ja ammatillisiä intressejä. Tärkeä rooli kansainvälisessä toiminnassa on ja oli aiemmin myös vaikuttajuus, verkostoitumisen ohella. Seura on myös tehnyt omanlaistaan ja merkittävää historiaa, kun  se allekirjoitti 1990-luvulla ”Suomen informaatio-, tieto- ja viestintäalojen julkilausuman ensimmäisenä maailmassa, jossa he esittivät yhteistä strategiaa tietoaloille. Myöhemmin se liitettiin ns. Tokion julkilausumaan.

Ammattikoulutusta alalle alkoi saada seuran toimesta jo vuonna 1968 ja kurssin nimeksi valikoitui lyhyt ja ytimekäs Info-kurssi nimi. Myöhemmin informaatioala siirtyi opetettavaksi Teknilliseen korkeakouluun, jossa sen opetus jatkuu edelleen.

Seuralla on ollut oma lehti alusta asti ja tiedon ammattilaisina he ovatkin kokeneet tärkeäksi kyseisen asian. Tietopalveluseuran toiminta on perustunut historiansa aikana hyvin pitkälti työryhmien toimintaan, jotka ovat olleetki suhteellisen aktiivisia toiminnassaan ja omalta oslataan kehittäneet ja pitäneet toimintaa yllä jatkuvasti.

Harva meistä tulee ajatelleeksi, kuinka tärkeää tiedonkerääminen on. Se että meillä on käytettävissä kattava ja ajankohtainen arkisto tietoa esimerkiksi teollisuudesta ja muusta suomessa tapahtuvasta yritystoiminnasta, auttaa meitä myös suunnittelemaan ja kehittämään koko maan toimintaa. Ollaan siis yhdessä iloisia siitä että Suomessa tämäkin asia on hoidettu huolellisesti ja antaumuksella, niin että saamme kaikki nyt nauttia sen tuloksista.

Kaupparekisteri on myös tietopalvelua!

kaupparekisteriTietopalvelut kattavat melkeimpä kaiken yhteiskunnassa. Nyky yhteiskunnassa tiedon kerääminen, arkistointi ja jakaminen on todella tärkeässä osassa. Kaupparekisteri on yksi näistä monista tietopalvelu rekistereistä. Sen tehtävä on pitää rekisteriä suomessa toimivista yrityksistä. Tapa jolla yritykset listataan rekisteriin on Y-tunnus. Suomessa kaupparekisteriä on ylläpidetty jo vuodesta 1896 alkaen ja sen avulla voi esimerkiksi tarkistaa yrityksen tietoja, omistajuussuhteita ja sopimuskumppaneita. Rekisteriä päivitetään jatkuvasti Patentti-ja rekisterihallituksen toimesta ja kaikki tiedot ovatkin ajantasaisia ja luotettavia. Halutessaan kuka vain voi pyytää kaupparekisteristä esimerkiksi yritysten tilinpäätöksiä, kaupparekisteritietoja ja otteita. Yritysten omistajien tulee muistaa ilmoittaa kaupparekisteriin tapahtuneet muutokset yritystoiminnassa, kuten yrityksen lopettaminen, toimialan muutos ja ilmoitus uudesta
toimitusjohtajasta (jos sellainen on).PRH Kauppareisterissä pidetään kirjaa myös eri yritysten nimistä, eli sinne yrityksen nimen rekisteröityään, nimellä on valtakunnallinen suoja. Nykyisin rekisteriin muutosten ilmoittaminen käy helposti sähköisen Virre-tietopalvelun kautta. Virre on palvelu johon rekisteröidyttyään, asiakkaan on todella helppoa ja joustavaa, niin ilmoittaa muutoksista kuin myös etsiä erilaista tietoa kaupparekisteristä. Jotkut kaupparekisterin tiedoista saattavat olla maksullisia, kuten vaikkapa yhtiöiden yhtiöjärjestykset ja tilinpäätöstiedot. Yritys voi myös joutua poistetuksi kaupparekisteristä erinäisten syiden takia. Tälläisia syitä voivat olla esimerkiksi tilinpäätöstietojen ilmoittamatta jättäminen, vuosi sen jälkeen kun tilikausi on päättynyt. Yksi syy voi myös olla, jos yritys ei ole tehnyt kaupparekisteri imoituksia viimeisen 10 vuoden aikana ja näin oletetaan yrityksen toiminnan loppuneen. Tässä tapauksessa Patentti -ja rekisterihallitus on yhteydessä sekä verottajaan että elinkeinonharjoittajaan varmistaakseen tiedon. Tämän jälkeen PRH kuuluttaa rekisteristä poistamisen omassa kuulutustietopalvelussaan.

Tietopalvelut yrityksen toiminnan kehittämisessä

Tiedonkerääminen ja tietopalvelut toimivat nykyään entistä useammin palvelemassa markkinavoimia ja etsimässä heille tietoa jo olemassa olevista asiakkaista tai potentiaalisista uusista asiakasryhmistä. Tälläinen tiedonkerääminen on elintärkeää alati kovenevassa kilpailuyhteiskunnassa, jossa asiakkaista ja sidosryhmistä kilpailu on kovaa. Yritysten täytyy itse mahdollisimman pitkälle huolehtia siitä, että valinnanvaraa ollessa valtavasti, asiakas löytää juuri heidän firmansa. Tässä prosessissa auttaa tiedon kerääminen, jolloin yritykset voivat ja osaavat kohdentaa markkinointiaan erilaisille asiakasryhmille, sekä kartoittaa heidän ostokäyttäytymistään, pystyen näin tarjoamaan parempia ja henkilökohtaisempia kampanjoita, tarjouksia ja etuja. Tietopalvelujen tulisikin nykyisin olla oma erillinen osastonsa yritysten toiminnassa, samaan tapaan kuin esimerkiksi markkinoinnin, taloushallinnon tai henkilöstöhallinnon osastot toimivat erillisinä omina yksikköinään. Tietojenkeruun potentiaali on niin valtava, että osa siitä väistämättä hukataan jos vaikkapa markkinointi hoitaa sitä samalla omien töidensä ohella. Tämä on vakiintunut käytäntö ja toki näin saadaan kerättyä tietoa, mutta sitä ei hyödynnetä kokonaisvaltaisesti.

Yritysten on hyvä kuitenkin pitää mielessä että, suomessa tiedonkeruuta säätelee henkilötietolaki, jonka puitteissa tiettyjä poikkeuksia lukuunottamatta, täytyy toimia. Yleisin tapa kerätä tietoa asiakkaiden ostokäyttäytymisestä on varmaankin erilaiset kanta-asiakas järjestelmät. Näihin asiakkaan houkuttaa yleensä liittymään tarjoukset ja edut joita kanta-asiakkaalle luvataan. Yrityksen etu on kuitenkin tässä tapauksessa suurempi, vaikka se lahjoittaisikin upeita etuja asiakkaalleen. Tämän rekisterin avulla se voi tarkkailla asiakkaan ostokäyttäytymistä kellonajoista, tuotteisiin, kampanjoihin, perheen ikään- tai sosiaaliseen rakenteeseen sekä myös rahamäärään jonka asiakas tällä hetkellä, esimerkiksi kuukausittain on valmis käyttämään ostoksiiinsa. Tottakai tavoitteena on myös sitouttaa asiakas.

Nykyisin kanta-asiakaskortteja onkin joka toisella kaupalla ja niiden todellista hyötyä on kuluttajan todella vaikeaa lähteä arvioimaan. Media tosin on välillä tehnyt omia vertailujaan asiassa, mutta tutkimusten todenperäisyyteen ei ole varsinaisesti tieteellistä näyttöä.

Kuluttajien lompakot pullistelevat tätänykyä monenmoisia etukortteja, kanta-asiakaskortteja ja leimapasseja. Nykyinen suuntaus on kuitenkin viemässä näitä mobiiliin, jossa ne ovat helpommin mukana kulkevia ja jos mahdollista vieläkin paremmin ajankohtaisia etuja tarjoavia markkinointivälineitä. Usein kuulee kritiikkiä tästä tavasta kerätä kuin huomaamatta tietoa, mutta kenenkään en ole vielä kuullut kritisoivan edullisia hintoja, tai etuja joita tämänkaltainen toiminta asiakkaalle mahdollistaa.

Tietojenkäsittelyn koulutus – Tradenomi

Tietojenkäsittely on erityisesti Suomessa ollut suosittu opiskeluaine. Ammattikorkeakoulujen tietojenkäsittelyn koulutusohjelmasta valmistutaan tradenomiksi ja tarkemmalta nimeltään tutkinto on IT-tradenomi. Valmistuttuaan IT-tradenomi voi toimia yhdessä asiakasyritysten kanssa, kehittäen erilaisia tietojenkäsittelyjärjestelmiä parantaakseen yrityksen liiketoimintaa. Ammatissa työskennellään läheisesti ihmisten kanssa, vaikka tietojenkäsittely saattaakin kuulostaa ns. nörtin hommalta ja hieman antisosiaaliseltakin valinnalta. Tämä on kuitenkin silkkaa harhaluuloa, sillä tietojenkäsittely (toiselta nimeltään käpistely ammattilaisten keskuudessa) voi olla parhaimmillaan hyvinkin palkitsevaa!

tradenomi

Missä kaikkialla Suomessa sitten voi opiskella tietojenkäsittelyä? Alta voit lukea suurimmista kouluista, joista voi valmistua tietojenkäsittelyn tradenomiksi. Tarkemmat hakuohjeet voi löytää Opintopolku -sivuilta.

Haaga-Helian ammattikorkeakoulu

Haaga-Helia on pääkaupunkiseudulta löytyvä ammattikorkeakoulu, joka aloitti toimintansa vuonna 2007. Tietojenkäsittelyn opinnot suoritetaan Pasilan toimipisteessä, ja opinnot voi suorittaa joko päivätoteutuksena tai monimuotoisesti, joten opiskelu sujuu vaikkapa työnkin ohessa. Haaga-Heliassa on myös mahdollisuus suorittaa opinnot ns. FastTrack-ryhmässä jolloin esimerkiksi tradenomin tutkinnon voi suorittaa nopeutetussa aikataulussa eli jopa 2 tai 2,5 vuodessa. Sen lisäksi tutkinnosta voi tehdä suurenkin osan verkko-opintoina.

Opintojen aikana keskitytään laajalti myös liiketoimintaosaamiseen. Opiskelijat voivat keskittyä neljään eri profiiliin haluamallaan tavalla:

  • Digitaaliset palvelut
  • Ohjelmistotuotanto
  • ICT-infrastruktuurit
  • ICT- ja liiketoiminta

Oulun ammattikorkeakoulu

Jos satut asumaan hieman pohjoisemmassa Suomea, voi Oulun ammattikorkeakoulu olla sinulle parempi paikka opiskella. Oulun ammattikorkeakoulussa opiskelijat pääsevät tietojenkäsittelyn tradenomin koulutuksessa osaksi erilaisiin projekteihin, kuten suunnittelu- tai toteutusprojektit. Täällä voi myös erikoistua esimerkiksi pelikehitykseen tai suunnitella ja kehitellä omaa yritysideaansa.

Kuten Haaga-Heliassa, opintopisteitä kertyy täälläkin opintojen aikana 210 noin 3,5 vuoden aikana. Osa opinnoista tehdään englannin kielellä ja Oulun ammattikorkeakoulu tekee yhteistyötä ulkomaalaisten koulutuslaitosten kanssa, joten opiskelijoilla on mahdollisuus myös kansainväliseen opiskelijavaihtoon tai suorittaa esimerkiksi kaksoistutkinto Saksassa.

Laurea

Vantaalla sijaitseva Laurea -ammattikorkeakoulu tarjoaa myöskin mahdollisuuden opiskella tietojenkäsittelyä. Perustutkinnon lisäksi voi suorittaa täydentäviä opintoja yhteensä 60 opintopisteen verran ja opiskelijat voivat tutustua tarkemmin esimerkiksi web-sovellusten kehitykseen, tietoturvaan tai yritysjärjestelmiin.